suomenpienhevonen, ori, rautias, 144cm, koulupainotus vaA / 70cm, s. 09.11.2008 3 vuotta 07.02.2009
kotitalli Rajaton, kasvattaja Aquanimals, omistaja meym.
28/06/2009 - SER-V
Reserve-valio -arvonimi myönnetty Aten saatua kaksi BIC-palkintoa
05/07/2009 - KTK-II
Shktk / heinäkuu 2009 hyväksytty kantakirjaan pistein 17p + 18p + 18p + 17p = 70p. / ktk-II
11/2009 - VIR MVA Ch
VIR MVA Ch -arvonimi myönnetty, myöntäjänä Ram.
02/2010 - SLA-II
SLA-II-arvonimi myönnetty pistein 16 + 15 + 8 + 12 + 18 + 8 = 85,5p / SLA-II
1. Todella hyvät tyypit. 5p.
2. Kaunis pää, hyvä kaulan ylälinja, mutta hieman alakaulainen. Hyvä lapa. 4p.
3. Pyöreä, mutta hieman avorunko. Lihaksikas takaosa, aavistuksen takakorkea. 4p.
4. Etujalat hieman sapelissa, ahdas takaa. 3p
ilmoitettu marraskuun 2009 YLA-tilaisuuteen
Meren Ajaton, myös Ateksi kutsuttu suomenpienhevosori, on luonteeltaan hyvinkin orimainen ja suoraan sanoen rämäpää. Tietenkin tammoille hirnutaan kutsuvasti aina tilaisuuden tullen ja oreja haastellaan mahdollisuuksien mukaan, mutta Aten energia ei todellakaan lopu tähän. Hoitaja, taluttaja tai ratsastaja saa olla koko ajan valppaana, jos haluaa pitää orin aisoissa. Siitäpä idea orin nimeenkin tuli: Meren Ajaton voi yöllä tai heti herättyään tehdä mitä hullumpia asioita. Sisäinen kello tältä orilta taitaa puuttua kokonaan.
Hoitaessa Atte on hyvinkin rauhaton ja olisi hyvä, jos orin pystyisi aina hoitamaan käytävällä tai muussa avarassa tilassa, jossa hevosen saa hyvin kiinni. Karsinasta orin pyydystämiseen ei tosin tarvita muuta kuin vikkeliä jalkoja ja rauhallisia liikkeitä. Kun Aten on sitten saanut kiinni karsinan seinään ja hoitaja ottaa harjaa käteen, avaa Atte riimunnarun solmut ja steppailee karsinassaan peränurkkaan tai mahdollisuuksien mukaan ulkomaailmaan. Ori osaa avata miltei minkälaisen solmun tahansa, joten siksi käytävä on suositeltava hoitopaikka. Harjauksesta Atte, jotenkin yllättävästikin, pitää ja osaa ori rentoutuakin harjauksen aikana. Häiriötekijöinä toimivat kuitenkin yleensä muut hevoset, ruoka tai ylimääräinen energia. Kavioiden nosto sujuu hyvin, ei siinä mitään. Tietenkin joskus kun Atte on oikein keskittynyt hirnumaan, niin jalat pysyvät maassa kuin juurtuneina. Satulan ja suitsien kanssa touhuaminen ei haittaa herraa lainkaan. Satulavyö tosin vaikuttaa ajoittain kutistuneen kasaan ja suitsia laittaessa tuntuu, kuin ori olisi kasvanut ainakin puolimetriä viime näkemän. Sen pahempia ongelmia ei kuitenkaan hoidettaesa ilmene.
Atella eivät kovin monet ratsasta, sillä jos yhdenkin kerran näkee oripojan vauhdissa, ei missään tapauksessa halua joutua itse hevosen selkään, ikinä. Kaikki ongelmat johtuvat oikeastaan vain siitä, että Atte painattaa niin lujaa, että ratsastaja menettää tasapainonsa ja ehkä vahingossa hipaisee ohjia tai koskettaa pohkeilla. Attehan on siis erittäin herkkä kyljistään ja suustaan ja kovassa vauhdissa kun ratsastaja antaa vahingossa apuja, niin Atte yrittää tietenkin totella. Yleensä se tarkoittaa äkkipysähdyksiä tai pohkeenväistöjä takaperin, mutta ori suoritutuu suhteellisen hyvin näistäkin. Siis silloin, kun huomioidaan, että herra tekee kaiken kiitoravissa. Edellä mainitut tilanteet voi kuitenkin välttää sillä, että ratsastaja tietää selkään noustessaan mitä asioita tulee ottaa huomioon. Rauhallisella istunnalla ja kevyillä avuilla Atte kulkee reippaasti karkaamatta käsistä. Atte omaakin hienot askellajit. Käynti on herralla sulavaa ja energistä ja ravikin suhteellisen mukava. Pieniä pidätteitä tosin ravissa Atte kaipaa, sillä muuten meno yltyy kiitoraviksi tai pompotukseksi. Ravissa ratsastajan tulee musitaa myös olla rentona, jotta Atte ei tulkitse istuntaa pidättäväksi tai eteenpäin ajavaksi. Laukka Atella on pyörivää, aavistuksen rempseääkin toisinaan. Puolipidätteet ovat tässäkin askellajissa avain sana eikä laukassa tapahdukaan yhtä helposti kömmähdyksiä kuin ravissa. Kouluratsastus on Atella verissä ja ori nauttiikin haastavista liikkeistä sekä pienistä avuista. Kertaakaan Atte ei ole vielä pitkästynyt koulun kiemuroihin, mutta silti ori saa hypätä esteitä ja maastoilla pari kertaa viikossa. Esteillä ori kuumuu hiukkasen liikaa ja ratsastaja saakin rauhoitella oria koko harjoituksen ajan. Hypyt onnistuvat Atelta kuitenkin hyvin eikä herra loppujen lopuksi yritä pahasti ryöstää. Ja Atte on kuin luonnonlapsi, niin hyvin herra viihtyy maastossa. Varmajalkainen ori on luotettava mastoratsu, ja kun kentällä ori tarvitsee kokeneneen ratsastajan, niin maastossa herran selässä voi istua kuka tahansa ratsastuksen perusteet osaava ihminen. Ilman puolipidätteitä meno kiihtyy hieman, mutta käsistä Atte ei yritä lähteä.
Lastaus on tätä nykyä Atelle kuin lasten leikkiä. Ori astelee reippaasti lastaussillan ylös ja matkustaa koko matkan ajan kiltisti eikä melua yhtään. Tai no, jos tammoja tai oreja on kovinkin lähellä niin kyllä sitä hirnumista saattaa kuulua, varsinkin alkumatkasta. Ennen Atte vierasti rämisevää koppia kuin kissa vettä, eikä kisamatkoista tullut mitään. Pitkän harjoittelun ja totuttamisen sekä tutuilta kerättyjen vihjeiden jälkeen herra kuitenkin oppi menemään koppiin ja olemaan siellä aivan rauhallisesti. Mutta koska ori on kyseessä, niin pienet hirnumiset ja steppaukset vilisevällä kisapaikalla lastausta yrittäessä ovat aivan normaalia käyttäytymistä.
Atte on kisapaikalla hyvinkin normaalisti käyttäytyvä ori, tai ehkä siitä rajuimmasta päästä oreja. Steppaus ja hirnuminen, uhoaminen ja joskus jopa pystyyn nouseminen ovat hyvinkin mahdollisia liikkeitä, varsinkin muiden hevosten ollessa lähellä. Hännässään Atte kantaa aina punaista rusettia ja ilman sitä voisi alkuverryttelystä tulla kaaosmainen rodeokilpailu. Yleensä myös valmennuksissa tuppaa Atte muistuttamaan enemmän räjähdysherkkää ilotulitetta kuin vaativan tason kouluhevosta. Itse suoritus kisakentällä menee suhteellisen hyvin, monien puolipidätteiden käyttö ja tarkkojen apujen anto takaa sen, että Aten mielenkiinto pysyy suorituksessa eikä ympäröivässä vilinässä.
© kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
|
i. Lakean Leevi Luukas sph, 142cm, YLA1, KTK-III Ko. VaB - Re. 100cm |
ii. VIR MVA Ch Muskotti Huijari sh, 156cm, KTK-I, YLA1, SLA-I |
iii. VIR MVA Ch Bellin Pehtoori KTK-III |
| iie. K.T Auringon Loiste KTK-III | ||
|
ie. Ch NRD Jessika sph, 144cm, YLA1 |
iei. VIR MVA Ch Nerian Eemil YLA1, SLA-I, KRJ-I, VVJ-I | |
| iee. Oljenkorren Morrena | ||
|
e. Kuisman Rapina sph, 145cm Ko. VaA - Re. 60cm |
ei. VIR MVA Ch Kuisman Naapi sph, 136cm, KTK-III, YLA2, SLA-I |
eii. Siirin Loimu |
| eie. Anastamaton Kauneus T.A.S | ||
|
ee. Keskiviikon Aurora sph, 142cm, YLA2, SLA-I, KTK-III |
eei. Ellenin Hovinarri | |
| eee. Ch Vaapukan Hilda YLA2, SLA-I, KRJ-II |
16.08.2009 o. Sarkasmin Iankaikkinen (e. Kirveltäjän Esteri) om. yukitora
17.08.2009 o. Gladiaattori DAF (e. Lakean Littu) om. Jjune
20.08.2009 t. Mörkövaaran Ilona (e. Mörkövaaran Janniina) om. Ziki
02.09.2010 o. Mörkövaaran Eemil (e. Mörkövaaran Tea) om. Toffe
13.09.2009 o. Sarkasmin Icaros (e. Sarkasmin Eloveena) om. Nina.
01.10.2009 o. Valkean Kommellus (e. Rajattoman Pipariina) om. Jenza
29.11.2009 t. Lamourin Maikki (e. Meren Melinda KTK-III) om. Tintti
Enemmän KRJ-kisoja 17.08.2009 - I-palkinto, VRKU, VKJ // I-palkinto VRNJ:n alaisista näyttelyistä, tuom. Chao
KRJ - 36 sijoitusta, joista 7 voittoa
|
NJ
VNT
|
12.03.2009 Kouluvalmennus Heleässä, valmentajana Eilowy, tasona Helppo C - Helppo B
Yhteistyönne sujui hyvin ja näytitte olevan mukavassa yhteisymmärryksessä keskenänne. Atte totteli sinua hienosti ja reagoi apuihin herkästi, paikoitellen turhankin sähäkästi. Pysähdykset sujuivat välillä turhankin räväksi ja peruutukset hieman nykien, mutta kuitenkin suoraan ja ihan mallikelpoisesti varsinkin lopputunnista. Askellajien vaihdon kanssa oli pieniä ongelmia, kun Atte ylitulkitsi apujasi. Tästä seurasi myös hienoista turhautumista puolin ja toisin. Radan tiet ratsastit kauniisti ja suoraan. Voltti olisi voinut olla hieman pyöreämpi ja Atte taipua siinä enemmän, mutta noin kaiken kaikkiaan ratsastit määrätietoisesti.
29.07.2009 Kouluvalmennus Louvréssa, valmentajana Laura W., tasona Helppo C
Kun saavuitte valmennukseen Atte hirnui täyttä kurkkua muille valmennukseen osallistuville oreille. Se hyöri ja pyöri eikä malttanut millään pysyä aloillaan. Katselin tuoliltani tappeluasi orin kanssa selkään menosta ja kävin läpi päässäni miten voisin hyödyntää orin energian valmennustunnin aikana. Pyysin teitä reippaaseen käyntiin, mikä ei ollut mitenkään ongelma tältä herralta. Atte lähti kauhomaan eteenpäin ja yritit pidättää vauhkomaista oripoikaa. Pyysin sinua pysähtymään ja huomautin liiasta vauhdista. Neuvoin sinua tekemään erittäin tiukan voltin aina kun vauhtia tuppaisi olemaan liikaa. Liiallinen ohjista kiskominen vaurioittaisi vain oria ja sen ajatusmaailmaa kouluratsastuksesta. Niinpä pyörit kentällä hetken aikaa ympyrää ja saitkin Aten rauhoittumaan. Parin ravikierrkoksen ja muutaman voltin jälkeen rupesimme harjoittelemaan laukanvaihtoja. Kun nostit ensimmäisen laukan, Atte lähti menemään kuola valuen rinnuksilla eteenpäin. Neuvoin sinua tekemään pääty-ympyrän ja rauhoittamaan puolipidätteillä ja raskaalla istunnalla orin vauhtia. Laukannostot sujuivat orilta leikite, mutta mitä muutakaan voisi olettaa Vaativan A:n tasoiselta hevoselta Helpon C:n valmennustunnilla. Valmennus sujui loistavasti teidän osaltanne, vauhtia vain tuppasi olemaan joissain kohdissa liikaa.
02.08.2009 - Tallitarina - hoito & liikutus
Hiiviskelin tallille ani varhain ja varmistin joka nurkan takaa, että kukaan ei varmasti ollut tulossa vastaan. Kolme päivää olin pysytellyt poissa tallilta valmennuskahakan jälkeen, mutta nyt olisi pakko liikuttaa hevoset. Valmennus ei todellakaan ollut mennyt putkeen Aten ja minun kanssani, ehei. Totta kai Atte oli päättänyt että vaikka kotona oltiinkin, niin silti se voisi käyttäytyä niin kuin kisoissa. Mahtoivat muut yksityisten omistajat nykyään katsella Attea aivan uusin silmin. Voi jestas, mikä nöyryytys.
Pujahdin harjapakin kanssa Aten karsinaan ja lepertelin orille. Energiaa orilla tuntui kuitenkin olevan yli äyräiden - ja oliko se sitten mikään yllätys? Ehei, oma vikani kun jätin orit liikuttamatta kolmeksi päiväksi. Aten hyörinään tottuneena sitaisin orin varmoin ottein kiinni ja kulutin puoli minuuttia varmistaakseni, että solmut olivat mahdottomia aukaista. Seuraavan puoli tuntia keskityin harjaukseen miettiessäni samalla mahdollisimman pitkää maastolenkkiä. Varustettuani Aten olin valmis lähtöön, kirjoitin vain ensin piruuttani Aten karsinan oveen liidulla, että ori oli selkeästi saanut liikaa ruokaa, kun satulavyö ei mahtunut kiinni. Hymiö perässä varmistaisi sen, että Laura ymmärtäisi vitsin ja pyyhkäisisi sienellä viestin pois. Käteviä nämä liitutaulut hevosten ovissa, ajattelin taas kerran matkallani ulkoilmaan.
Selviydyin maastoon näkemättä ketään ja seuraava varttitunti oli yhtä tuskaa orin kiskoessa ohjista kuin höyryveturi. Oma vikani, ajattelin taas ja huokaisin helpostuksesta kun orit eivät olleet sentään tallia rikkoneet näinä kolmena päivänä. Vihdoin löysmme hyvä nelistyspaikan ja annoin Aten mennä niin lujaa kuin kykeni. Ja se tosiaan oli lujaa. Hetkittäin jopa tuntui, että ori saattaisi purra kuolaimeen ja jatkaa nelistämistä hornan tapin tuuttiin, mutta onneksi ei sentään niin huonosti käynyt. Tai no, eihän Atte ollut ennenkään niin tehnyt joten miksi ori tekisi sellaista nytkään?
Tallille saavuimme käymäjalkaa tunnin päästä lähdöstä. Nelistyksen jälkeen Atte oli ollut taas oma maastovarma itsensä ja olimme saaneet molemmat rentoutua kunnolla. Vartiksi suuntasin kentälle tekemään pari koululiikettä ravissa ja käynnissä, ja sitten laskeuduin selästä viedäkseni orin talliin. Kello alkoi jo lähentelemään kymmentä, ja kuten arvata saattaa, oli tallissa jo enemmän ihmisiä. Pujahdin Aten kanssa karsinaan ja hoidin orin kunnolla sienenkin kanssa ennen kuin käväisin nopeasti varustehuoneessa viemässä Aten romppeet ja hakemassa Wekkulin kamat. Talliapulaisia ja pari yksityisen omistajaa osui matkan varrelle, mutta hiihdin ohitse mukamas-mietteliäs-ilme kasvoillani ja leikin etten nähnyt ketään. Pian olin taas turvassa karsinassa, tällä kertaa Wekkulin kanssa.
Sujautin vaivihkaa orin turvan eteen porkkanan palasen ja toivoin etteivät muut hevoset huomanneet: sitä seuraavaa meteliä en jaksaisi kuunnella tänään. Sitaisin Wekkulin löyhästi kiinni ja upottauduin taas mietteisiini harjauksen ajaksi. Satulan saatuani orin selkään ja suitset päähän suunnistimme maneesiin. Mieluiten olisin mennyt Wekkulinkin kanssa maastoon, mutta pilvien mukaan odotettavissa saattaisi olla kaatosadetta muutaman tunnin sisällä. Niinpä joutuisin työskentelemään oikein kunnolla. Parin päivän levon ansiosta varmasti jaksaisin helposti estetreeninkin, mutta koska alla olisi kolme päivää energiaa kerännyt, ylipirteä ori, eivät esteet tulisi kysymykseenkään.
Nousin satulaan onnellisena siitä, että näköjään maneesissa ei ollut muita. Käynti oli Wekkulilla tietenkin kuin pikajuoksua eikä lopputunnistakaan tuntunut energiaa kuluneen yhtään. Pohkeenväistöt, peruutukset ja jopa laukanvaihdot olivat kuitenkin sujuneet hyvin, minulla siis ei ollut mitään valittamista. Wekkulin kanssa suuntasimme lyhyelle maastokävelylle loppuverkaksi ja ehdeimme juuri takaisin tallipihalle, kun alkoi satamaan kaatamalla. En sitten viitsinyt ratsastaa sisälle talliin, vaikka kovasti olisi tehnyt mieli. Kastuin Wekkulin kanssa kiltisti kävellessämme rauhallisesti tallin eteen ja jalkautuessani. Hoidin Wekkulin nopeasti karsinassa vilkuillen samalla kelloa ja heitin märkään selkään loimen ripein ottein. Ehdein juuri ja juuri ulos karsinasta ennen kuin Laura kolisutteli ruokien kanssa käytävälle. Samalla sekunnilla kun Laura saapui, alkoi Wekkuli normaalin mekastamisensa ja ruoan kerjäämisensä. Kello oli kaksitoista, totesin, ja raahustin väsyneenä pukuhuoneeseen kiskomaan vettyneet ratsastushousuni päältäni ja kaivamaan evästä laukusta.
Syötyäni ja vaihdettuani kuivat vaatteet ylle, suunnistin ilmoitustaululle pällistelemään olisiko jotain uutta tiedossa. Wekkulin kanssa saattaisi ehkä uskaltaa käydä vielä valmentautumassa, mutta Atte saisi kököttää karsinassaan seuraavat kymmenen vuota. Ilmoitustaululla lueteltiin vain ne normaalit asiat, joku uusi mainos oli tullut, mutta ei mitään muuta. Odottelin puolisen tuntia josko sade lakkaisi. Ei lakannut. Niinpä sitten kaivoin laukustani sadetakin ja suunnsitin kohti autoani. Matka ei olisi lyhyt, mutta uumoilin että kastuisin joka tapauksessa litimäräksi ennen kuin olisin puolessa matkaa autolle. Ajellessani märkänä kohti kotia huomasin auringon pilkottavan pilven takaa, kuin vain pilkatakseen märkiä sukkiani märissä tennareissani.
03.08.2009 Tallitarina - hoito & ratsastus
Eilisen sadekuuron opetus oli selkeä: Tallille tulisi varata enemmän sadevarusteita. Niinpä sitten tänään aamulla kolistelin Louvrén pihaan merimieskassin kanssa ja raahasin aarteeni pukuhuoneeseen. Suunnistiin tuttuun nurkkaani ja tungin kassini penkin alle. Kas näin, nyt on hyvä. Merimieskassiin olin tunkenut kotona kurahousut, vanhat saappaat, villasukat, sadetakin, sateenvarjon ja kuivia vaatteita. Enää ei pitäisi tulla ongelmia luontoäidin tempausten kanssa.
Vaihdettuani ratsastushousut jalkaan hypähtelin orieni karsinoiden eteen toteamaan, että oreilla oli molemmilla riimunnarutkin tarhojen luona. Tarhasta löysinkin Wekkulin ja yllättäen ori tuli kiltisti vastaan portille. Tämän päivän ohjelmaan kuuluisi orien kanssa juoksutus ja mahdollisesti Aten kanssa lyhyt maastolenkki. Niinpä hoidin Wekkulin juoksutuskuntoon ja vietin seuraavan vähän vajaan tunnin maneesissa juoksuttaen oria. Lyhyt taluttelu metsätiellä oli hyvä loppuverryttely ja Wekkulikin sai vähän vaihtelua. Kovin raskaita hommia en viitsinyt varata orille täksi päiväksi, kun juuri eilen olin rääkännyt tätä kouluratsastuksella.
Aten jouduin hakemaan myös tarhasta, ja se siis tarkoitti että jouduin kuljeskelemaan ympäri tarhaa vähän aikaa ennen kuin ori suostui antamaan kiinni. Juoksutus oli siis Atenkin kanssa ohjelmana ja tämän jälkeen kiipesin orin selkään riisuttuani juoksutusvyön. Ihanan lämmin ja pyöreä selkä toimittaisi tänään satulan virkaa noin puolen tunnin ajan. Oriksi Atte ei paljoa ollut tanssahdellut yrittäessäni päästä selkään, mutta hiki oli minulle silti tullut. Suunnistin siis maastoon puoleksi tunniksi. Päästyäni takaisin tallille menin loikoilemaan hetkeksi pukuhuoneeseen ja vatsani murinaa noudattaen lähdin sitten kotiin syömään.
08.07.2010 Kouluvalmennus Suurtalli Poijaatissa, valmentajana Bri, tasona Vaativa A
Tehtävänäni oli valmentaa Attea koulussa. Mikään uusi näky Atte ei kouluradoilla ole, mutta parempia tuloksia voisi tulla. Pitäähän välillä saada toisen näkemystä menosta. Verryttelyjen jälkeen alkoi työn teko. Tänään tulemme työstämään avo- ja sulkutaivutuksia eri askellajeissa ja myöhemmin hieman laukanvaihtoja. Atte oli tänään taas hyvin energinen ja olisi mielellään mennyt hieman kovempaa. Innokkaasti Atte kuunteli apuja, vaikka avut olivatkin hyvin kevyitä. Tuttuja liikkeitä Atelle ja hienosti menikin. Vauhtia hieman liikaa laukkataivutuksissa, mutta työstetään koko ajan lisää. Kauniisti taipuu ja kauniit liikkeet. Kokeilimme muutamat laukanvaihdot, kahdessa ja yhdessä askeleessa. Atte osaa hienosti vaihtaa laukan, kevyemmilläkin avuilla varmasti vaihtuu. Vaikka onhan se radalla hyvä ottaa varman päälle. Alkoi jo Atella hiki kovasti puskemaan, joten päätimme lopetella keskiraveihin ja käynteihin. Todella osaava ja kuuliainen ori, siitä saa olla ylpeä.